Melonnasta luppopaiva, henkisia ja fyysisia vaurioita paikkaillen.

- surffien jaljilta kanootti on hienon ja hiertavan hiekan lapitunkema, lainasin Diegon, majapaikkani isannan vesiletkua ja huuhtelin kanootin

- kayttamani mela on tahmea, ikaankuin siita olisi irronnut pehmean lakan pinta. Voisiko suolainen vesi, kasissani ollut aurinkovoide ja lampo saada jotain tallaista aikaan? Haen huomenna rautakaupasta tarpattia ja katson, mita tapahtuu

- vasta illalla huomasin, etta oikean jalan reiteni on saanut surffin voltissa hiekkapesun. Hienon nakoista jalkea. Otin koivesta kuvankin, laitan sen viimeiseksi, niin sen voi jattaa katsomatta

Lahdetaan alkeista. Tallaisella lautalla sauvotaan yksin tai kaksin rannasta ankkurissa oleviin veneisiin. Purjeveneiden rakenne on samanlainen. Puulla vuorattu styrox-kakku. Simplex.

Tassa kaksi reilunkokoista miesta sauvoo rantaan. Hyva on herrojen tasapaino.

Paatti on rannasssa.

Sitten lautta suojaan nousuvedelta. Pelastusliiveja ei taalla kayta kukaan paikallinen, taustalla nakyvassa veneessa nuo liivit ovat snorklaavia turisteja varten.

Tassa turistipurkkari ankkurissa. Purje on puomilla ja skuutti (purjeen saatokoysi) loysalla. Vene pysyy aika siivosti ankkurinarussaan. Maston juuressa nakyy kolilevy, joka on aika nerokas viritys. Se on kohtalaisen painavasta puusta veistetty ja narulenkilla veneen sivulle ripustettu levy. Kun tuuli alkaa painaa venetta, niin koli painuu veteen ja kristyy pystyasentoon. Tuulen puoleinen koli jaa vapaasti lillumaan veteen. Jos paatilla hurautetaan matalan paikan yli, koli kaantyy itsestaan alta pois ja veden syvetessa taas takaisin. Voisi olla helppo ratkaisu purjekanootissakin. Venetta ohjataan isolla melalla, jota myos kaytetaan sauvomiseen ja jongertamiseen (melaa perassa heiluttamalla kuljetaan eteenpain).

Veneisiin mahtuu kuusikin matkustajaa. ja vaikuttaa silti hyvin merikelpoiselta. En ole nahnyt yhdenkaan naista veneista kaatuvan. Toisaalta purje on aika pieni ja tuulet keveita. Mitaan vauhtihirmuja nama veneet eivat ole. Yleensa melon niita nopeammin.

Paatteja on ranta taynna ja koko ajan ihmiset niihin menevat. Veneet tekevat pienen lenkin koralliriuttojen luo. Osa jaa odottelemaan, kun ihmiset snorklaavat tai muuten vaan hyppaavat veteen seisomaan riutalla (mita luonnonsuojelijat paheksuvat, koralli on arka ja sen pitaisi antaa olla rauhassa). Taalla riutat ovat mutaisia ja varmaan koralli kuollut.

Masto ei ole mitenkaan sidottu kiinni,  vaan sidokset tukevat ainoastaan maston jalkaa. Oikealla ja seuraavassa kuvassa nakyy kolilevy.

Siivottoman yksinkertainen viritys. Nakyy myos kirkas vesi.

Veneen perassa on kolot peramelaa varten. Pystytappeihin tulee purjeen skuutti (saatonaru) kiinni. Jos pitaa kelata paljon narua sisaan, kieputetaan se molempien tolppien ympari. Hienosaadossa vain toisen tolpan ympari.

Tassa naruviritys nakyy ehka paremmin. Ja jokaisessa veneessa on rekisterinumero.

Purjetta ei lasketa, vaan se kieputetaan maston ympari ja sitten koko hoito nostetaan pois paikoiltaan.

Tassa itseasiassa kaksi venetta vaihtoivat mastoja.

Masto pois ja toinen tilalle.

Ja vihrea purje viedaan sinsen purjeen veneeseen.

Kun masto on pystyssa, kiinnitetaan spiirapuomi, joka levittaa purjeen ja jonka paassa on purjeen saatonaru.

Puomi on yllattavan pitka.

Mastonvaihtoon ei montaa minuuttia mennyt ja nyt kippari jo purjehtii turistiapajille.

Toisessakin veneessa on masto paikoillaan. Yhtaan solmua en nahnyt kavereiden tekevan, vain muutama valmiin narulenkin pujotus.

Ja tassa Tekosyylle Tampereelle kesainen kukkakuva, otin sen tullessa tata blogia kirjoittamaan.

Ja nyt koipikuva, jos kiinnostaa

Auts! Onneksi oli pelastusliivit, muuten selkakin olisi hampurilaisena.

Kun en paase Helsingin Melojien itsenaisyyspaivan melonnalle, pitanee jarjestaa oma retki.
Annan haavojen viela parantua huomisen, sitten vesille.