Ensin lähtö kotiin tuntui vaikealta, mutta pikkuhiljaa koti tuntuu taas hyvältä paikalta palata. Jo koneessa Finnairin emojen tätimäinen komentelu madalsi kulttuurin muutosta.

Muutama päivä on mennyt arkeen laskeutumiseen. Eilen jo pääsin kotivesille melomaan ja sain vuoden kilometritavoitteeni rikki, 1003 km on nyt mittarissa.

304728.jpg

Ja aina kun oppii jotain uutta, tulee mieleen, että pitää vaihtaa kanoottia.
Pakboat on palvellut ongelmitta kaikkialla ja on paras koski- / aallokkokanootti, mikä minulla on koskaan ollut. Hankin 15-jalkaisen mallin mielessä viime kesän reissu Uralille. Kun en tiennyt, kuinka pahaan jokeen olen lähdössä, oli varmempi hankkia vähän isompi kanootti kuin pieni. Nyt taas Brasiliassa päiväretkiä tehdessä tuli mieleen, että pienempi Pakboat olisi tähän puuhaan parempi.

15-jalkainen on miltei pieni kaksikko, siihen mahtui heittämällä Venäjän reissun liki kahden viikon muonat ja varusteet. Sellaisia retkiä ei tule vastaan joka kesä. Siksi pienempi ja kevyempi 14-jalkainen Pakboat on alkanut kiinnostaa. Jos haluat ostaa tämän 15-jalkaisen, niin anna kuulua.

Tämän reissun kirjaukset päätän tähän.
Kiitos matkaseurasta, sivuilla kävi liki 600 lukijaa.

I also thank Michael Gregson for the paddling pictures he took of me.