Tanaan meri oli silea. En viitsinyt kantaa kanoottia rantaan, vaan lahdin katsomaan rantaa maalta kasin.
Laskevan veden aikaan on hyva liikkua. Pakenevan veden jaljilta rannalle jaa kova vyohyke, jossa on kevyt kulkea. Kostea hiekka on mukava paljaille varpaille. Kuiva hiekka lampenee auringossa liian kuumaksi minun siina kavella.
Tassa tuo jalkakaytava on ihan selva.
Samaa kovaa alustaa tuli vastaa ratsastaja, sen verran lujaa hevonen ravasi, etta seuraavaan kuvaan ei kamerani ehtinyt mukaan.
Valuvan veden jalkia hiekassa, pienista puroista kasvaa iso virta, nain se kay. Varjoni on harkitusti mittakaavana.
Yleensa nailla main olen melonut, nyt laskuveden ollessa alimmillaan merenpohjaa paljastuu matalassa niemessa niin, etta kanoottia saisi kantaa puolisen kilometria niemen yli, meloen kiertoa olisi toista kilometria.
Paluumatkalla nouseva vesi toi rantaan mm. taman pienen taskuravun. Keltainen tuhru kuvan keskella. Vintio oli nopea koivistaan, enka toisaalta viitsinyt jahdata sita pidempaan.
Tama onkin jo vaarallisempi tuttavuus. Tunnen sen nimella Portugalilainen sotalaiva. Se on kelluva rakko, josta lahtee poltinrihmoja. Ei kuulemma ole mikaan nokkonen, vaan polttaa kunnolla.
Tassa kaveri nappaa samanlaisen otuksen lahempana uimarantaa. Han otti rakkoa niskasta kiinni ja roikotti rantaan.
Otusta han piti niin, etta oli itse tuulen ylapuolella, jotta ilmavirta ei heilauttaisi poltinrihmoja miehen iholle. Olisi jaanyt minulta tekematta.
Retken jalkeen tyytyvaiset mutta vahan karsineet varpaat. En ole tottunut kulkemaan paljain jaloin tai lapsyttimilla ja aina tulee kolhittua varpaita johonkin. Sitten taas kanootissa on aina sen verran hiekka pohjalla, etta pienikin naarmu hiertyy isommaksi. Suolainen merivesi ei suinkaan helpota tilannetta.
Tahan loppuun panen ahertamiskuvia, joita olen ottanut rannalla vakiterassilta, kun rannan kauppamiehet ovat kulkeneet siita ohi. Monenlaista liiketoimintaa rannalla paahtuvat ihmiset generoivat.
Sukeltajan ilmapullo.
Kitaristi, naita kulkee usein kaksi yhdessa ja he esiintyvatkin duettona. Suomalaisia trubaduureja loytyy tasta linkista suosittelen.
Kookosdrinkkibaari.
Kasityokauppias, yksi lukuisista.
Kaiverruksia, mutta kun ei tieda, missa ja kuka tehnyt.
Sopolainen myy koruja.
Oliiveja.
Aurinkolaseja, toisella kaverilla palmun lehvista punottu pizzakotelo.
Katkarapukauppias.
Etta nain talla kertaa.
Huomenna menen Hannun ja muutaman muun Suomalaisen kanssa paikallisbussilla naapurikylaa ihmettelemaan. En ole juurikaan sisamaahan poikennut. Rannassa ja vedessa on minulle puuhaa riittamiin.
Kommentit