Melontaa

Ensin pitaa vahan kelata Recife-melontaa.

- suojaisia rantoja loytyy, uima-altaitakin
- suora merikaan ei ole paha, jos mainingit eivat murru
- surffirantaan kuin koskeen - jarrutellen
- surffirannasta - sopiva rako kannattaa odottaa ja aaltojen valissa kovaa melontaa ulos, ayskaroimaan ehtii sitten, kun tilanne rauhoittuu
- aurinko polttaa
- nestetta kuluu
- muutama tunti putkeen riittaa, vesi on janojuoma, kaljaa sitten palautumiseen
- hiekkaa menee kaikkialle, kanootin liitoksiin ja mika pahinta varpaiden valiin ja polviasennossa meloessa varpaiden rystyset hiertyvat, nahka menee rikki, kirvelee ja tulhetuu

Jos joku ei usko, etta Pakboat joustaa ja kestaa, niin sille ei voi mitaan.
Ensin buggyn kuljettaja oli sita mielta, etta ei tule mitaan, mutta kun aloin sitoa kanoottia katolle, niin pojalta tuli vilpittomasti "professional". Nayttihan se aika hurjalta, mutta kaikesta huolimatta sidonta oli joustava.

Palmut vaan vilistaa. Avokanoottiyhdityksen piilomainontaa. Kanootilla paaset paikkoihin ja paikoista, joihin ei muuten tule mentya. Nain se vaan on.

Perilla Muro Altossa kuljettajani halusi poseerata urotekonsa aarella. Nain se usein on. Ensin inttaillaan ja ujostellaan, mutta kun jotain on uskaltanut ja onnistuu, niin siihen on tyytyminen.

Vetta, hiekkaa ja palmuja.

Vetta, lammin sinitaivas ja koralliriutan tynkaa.

Vahan kuin Mustikkamaan uimaranta itsenaisyysmelonnan aikoihin. Varmaan tamankin rannan saisi jaadytettya, jos olisi riittavasti jaita mukana.

Vetta, aurinkoa ja mangrovea. Joku siina viehattaa, taskuravut, metsasta kuuluva rapina, flamingot. Varmaan se silti on melominen omas rauhas.

Naita salmia riittaa. Ilman gepsia voisi olla huteroa yrittaa paasta takaisin palmurantaan.

Tata rantaa huitelin parhaimmillaan myotatuulessa 8.1, eika vuorovesi viela auttanut. Lampoisessa on tuulen voima vaikea arvioida, ehka kasia. En tieda, mika on tuulen voima, kun palmut huojuvat.

Piti oikein kiiveta maelle ottamaan kuva ruuhkarannasta. On taalla niitakin, mutta talla rannalla olisi jo voinut telttailla, sen verran syrjainen paikka.

Puolen paivan jalkeen varjo on jo aika pitka. Voi kun tota lampoa saisi talteen. Kahlasin vasiten shortseja myoden veteen ja yritin saada tunnemuistiin veden lammon ja pehmean hiekan varaiden alla.

Humps ja aurinko laski. Seuraavaksi piti houkutella suomalaiset tytot vanhojen aijien kanssa iltapalalle. On muuten reippaimpia tyttoja, joita olen aikoihin tavannut. Ovat pörränneet kuin duracell-puput, aina hyvantuulisina ja aina menossa, rosvoja pelkaamatta. On maailmassa viela jotain hyvaakin.