Tuplavuode yksin jaettuna on oiva kuuman kelin nukkumiseen. Kun yolla heraa kuumuuteen, on vilvoittavaa kompia toiselle puolelle viileiden lakanoiden valiin. Vaikka majapaikkani on halvemmasta paasta, palvelu pelaa.

Huone laitetaan paivittain ja sanky seka vessa kukitetaan tuorein leikkokukin. Ja pyyhkeet rypytetaan. Kunnon avokanoottiretkeilyn tasoa.

Kolmenkymmenen asteen lammossa ei ryntailla. Eilen paatin, etta tanaan kokoan kanootin ja katson, voiko sen viela tassa helteessa kantaa rantaan.

Pakboat syntyi jo vanhalla rutiinilla. Sen verran tuli lammin olo, etta matkalla rantaan en pysahtynyt ottamaan kuvia. Kantomatkaa on vajaat 200 metria, sen kantaa pysahtelematta.

Omakuva hiekkarannalla. Vaikka oli navakka tuuli, ei ollut tyrskyja, vaan paasin kuuniala liikeelle. Tuulen voimaa on vaikea arvioida, kun se on niin lammin. Veikkaisin noin 8 m/s. Eteneminen vastatuuleen oli aika rauhallista, noin 3-3,5 kilsaa tunnissa, kun taas paluumatka vilahti tuplanopeudella. Tuulen lisaksi uskon, etta tuulen suuntainen vuorovesi lisasi kuormaa.

Omakuva: Pakboatissa, Etela-Amerikan manner taustalla. Siis noin vaatimattomasti nimeten. Oli hieno fiilis, varsinkin kun suojaisten koralliriuttojen takana mossahteli ihan oikeita tyrskyja. Ainoa takaisku oli, etta hukkasin lettermanin. Se lipesi taskustaan, kun nostin tuulisella rannalla kanootin harteilleni. No - niita saa kaupasta uusia.

Toinen omakuva. Loysin kansanpaikan, jossa ruoka oli hyvaa ja halpaa. Taustalla jonkinlaiset miliisit ruokatunnilla ja sisaan tuli viela oikeita poliisejakin pistoolit koteloissa. En viitsinyt viela talla kertaa kuvata heita. Ehka huomenna ehdotan ryhmakuvaa. Ateriasta on nyt kulunut 8 tuntia, eika vatsa ole elamoinyt. Tuskin poliisille uskalletaan myyda ripuliruokaa. Ateria maksoi oluineen vajaat nelja euroa. Minunlaiselleni ei poliisille myytiin ateria himpun verran listahintaa tyyriimmalla hinnalla.

Kana on taalla paikallinen huono pila. Joka puolella on humopristisia kanatunnuksia,  vaikka kana liittyy orjakauppaan ja orjien salakuljetukseen. Osui tuo lause kameraan iltakavelylla, pitaisiko menna kokeilemaan. En taida. Turussa soin kerran kanan sydamia, pienia ponnekkaita lihaksia - sekin ateria mietitytti jalkeenpain.

Poliisien lounaan jalkiruokakahvin otin paikallisen limettiviinapaukun kanssa tuulisella terassilla. Sen jalkeen piti oikein kokeilla, kuinka lamminta on. Suunnon mittari nousi ranteessa 45 asteeseen,  eika edes kauaa tarvinnut auringossa pelehtia.

Lopuksi vedenalainen melontakuva. Pakboat ylhaalla. Kameran vedenpitava pussi ei pitanyt vetta, voipi olla, etten viitsi kokeilla silla pusilla vedenalaista kuvausta. Toivon, etta kamera ei ottanut itseensa.