21.11.2006 - 18:51
Diego - tietääkseni ensimmäinen tuntemani brasilialainen - tulee minua lentokentälle vastaan ja vie minut 8 huoneen kokoiseen hotelliinsa, Pousada Koalaan.
Viikon kuluttua tiistaina olen tähän aikaan jo perillä Porto De Galinhasissa, sijainti noin 8:30 S 35:00 W.
Matka on moninkertainen ensimmäinen kerta:
- Etelä-Amerikan mantereella
- Brasiliassa
- eteläisellä pallonpuoliskolla
- 9200 km päässä kotoa, ennätyskaukana
Miksi?
Työhuoneeni nurkassa on säkissä koottava kanootti, Pakboat, joka kuiskasi, että mennään Brasiliaan melomaan.
Tuli toisaalta sopiva rako töihin ja Riittakin lähtee joulukuuksi kuvausreissulle Kiinaan.
Ja sitten on vielä tämä ylensyöntisyndrooma: kun on käynyt oikein kunnon reissulla, niin jo heti perään pitää lähteä vielä kerran, ennenkuin sielu rauhoittuu. Edellisen kerran tämä sattui tasan 20 vuotta sitten, kun olin purjehtinut Atlantin yli. Syksyllä piti vielä ponkaista junalla Siperian halki Mongoliaan Ulan Batoriin. Vasta sieltä palattua sielu rauhoittui.
Nyt kesällä olin pienen porukan kanssa Uralilla melomassa Pakboatilla, reissua suunniteltiin miltei vuosi, siihen perään on hyvä lähteä kahden viikon varoituksella Brasiliaan. Periaatteessa rahaakaan ei olisi, mutta pakko mennä, kun menetyttää. - On siinä jo syytä kerrakseen.
Mitä aion tehdä?
Toiveeni on koluta Brasilian koillisrannikkoa meloen. Päiväretkiä tehden ja jos löytyy sopivan matkan päästä jokia, niin vähän niitäkin. Google Earthin mukaan Galinhasin lähistölle laskee muutamakin joenpätkä mereen - tiedä sitten, onko niissä tähän aikaan vuodesta vettä.
No nyt vielä töihin.
torstai, 23. marraskuu 2006
Kommentit